Yksityisrippi

Sanottuaan tämän Jeesus puhalsi heitä kohti ja sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.» (Joh.20:22-23)

Etsitkö pappia, jonka puoleen kääntyä ripittäytyäksesi?

Suomen ev.-lut. kirkon Kirkkojärjestys 22 § määrittelee jokaiselle seurakunnalle tehtäväksi tarjota yksityisrippiä. Valitettavasti vain harvat seurakunnat pitävät tätä mahdollisuutta esillä ja vielä harvemmat tarjoavat säännöllistä yksityisrippiä.

Pyhän Mikaelin Liturgisen Seuran yksityisrippiä tarjoavien pappien listalta löydät papit, jotka ovat erityisesti ilmaisseet olevansa käytettävissä ripin vastaanottajina. Ottaessasi yhteyttä heihin voit olla turvallisin mielin: ripin vastaanottaminen on heille kunnia-asia ja arvokas palvelutehtävä, jolle he antavat mielellään aikaa.

Avaa kartta yksityisrippiä tarjoavista papeista (ulkoinen linkki)
Lyhyt ripin kaava ja tietoisku ripistä ja sille valmistautumisesta (pdf)

Mikä yksityisrippi on?

Ripistä voi sanana tulla ensimmäisenä mieleen rippikoulu. Näin siksi, että aikaisemmin ripin eli synnintunnustuksen ja -päästön yhteydessä ripittäytyjältä kyseltiin uskon perusasioihin kuuluvia asioita kuten Isä meidän -rukouksen osaamista. Nykyään ripin yhteydessä ei enää kuulustella kristinopin osaamista vaan toimitus keskittyy syntien anteeksisaamiseen.

Luterilaisuudessa rippi voidaan toimittaa jumalanpalveluksessa koolla olevan seurakunnan yhteisenä, eli yleisenä rippinä. Se voidaan kuitenkin toimittaa myös yksittäiselle seurakuntalaiselle. Tätä kutsutaan yksityisripiksi. 1800-luvulla tunnettiin myös tilanteita, joissa yksittäinen seurakuntalainen tunnusti omat syntinsä koko seurakunnan edessä. Tätä kutsuttiin julkiripiksi.

Yksityisripissä on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä sovinnosta, jossa synnit tunnustetaan ja saadaan anteeksi. Yksityisripin synninpäästö on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä (vrt. Augsburgin tunnustus XI ja XXV). Ripin merkitystä kuvaa hyvin se, että osa luterilaisista kirkoista sekä luterilaiset Tunnustuskirjat kutsuvat sitä sakramentiksi (vrt. Augsburgin tunnustuksen Puolustus XIII).

Luterilaisen ymmärryksen mukaan ripissä toimiva pappi on Kristuksen ja seurakunnan edustajana. Hän rukoilee Jumalan edessä ripittäytyjän puolesta ja välittää tälle Jumalan anteeksiannon synninpäästön sanoin. Näin pappi täyttää Jeesuksen antaman tehtävän, kuten Johanneksen evankeliumissa 20:23 sanotaan: »Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.»

Rippi on yksi Jumalan armon saamisen muodoista, jossa rikkinäinen ihminen saa kokea sisäistä parantumista. Papilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus ripissä kuulemastaan!

Valmistautuminen yksityisrippiin

Kristitty voi valmistautua rippiin tutkimalla elämäänsä 10 käskyn valossa. Kuinka olen onnistunut pitämään Jumalan käskyt? Olenko ollut elävä oksa siinä viiniköynnöksessä, joka Kristus on? Olenko rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni?

Syntien tunnustamisessa olennaista ei ole osata luetella kaikkia syntejään. Ripittäytyjä voi kertoa ne, jotka hän osaa ja jotka hänellä ovat päällimmäisenä ja liittää ne osaksi yleistä synnintunnustusta (vrt. lyhyt ripin kaava).

Ripittäytymiseen kuuluu mielenmuutos, päätös jättää synti taakse ja tahto astua uuteen puhtauteen synninpäästön vastaanottamisen kautta. On hyvä ennen rippiä tutkia omaa sydäntään myös tämän osalta. Kuitenkaan synninpäästön voima ei perustu ihmisen katumuksen syvyyteen vaan Kristuksen asetukseen ja lupaukseen. Annettuun synninpäästöön saa tarttua luottavaisin mielin, Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen turvautuen.

Ongelmat ripissä

Luterilainen reformaatio halusi yksityisripissä painottaa syntien anteeksisaamisen iloista puolta. Reformaattorit katsoivat, että rippi oli aiemmin ollut syntisyyden ja siihen liittyvän häpeän ja ahdistuksen painottamisen läpäisemää sen sijaan että fokus olisi ollut sen vapauttavassa luonteessa.

Ripin vastaanottajan tehtävä on pitää tämä päämäärä kirkkaana mielessään. Hänen tehtävänsä ei ole lisätä ripittäytyjän ahdistusta tai kiistellä hänen kanssaan teologiasta tai syntien luonteesta. Selvää kuitenkin on, että synninpäästö voidaan antaa vain ripittäytyjän omiin tekoihin - toisten väärien tekojen kohteeksi joutunut tarvitsee niiden käsittelemiseksi sielunhoitoa ja terapiaa. Tässäkin papin tehtävä on kuitenkin toimia lempeästi ja rakkaudella, ei koskaan toista pakottaen tai määräillen.

Valitettavasti aina seurakunnan tai työntekijät eivät ole onnistuneet toimimaan edellä kuvatuin tavoin. Jos sinua kohdellaan asiattomasti yksityisripissä tai pappi rikkoo rippisalaisuutta, on kyseessä vakava ja mahdollisesti rangaistava teko. Ole silloin yhteydessä seurakunnan kirkkoherraan tai hiippakunnan piispaan.